Filmikuvaus - Pimiössä työskentely

Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tutustuimme filmikuvaukseen ja tarvittaviin välineisiin. Tässä toisessa osassa tutustumme pimiötyöskentelyyn. Ensiksi valotettu filmi kehitetään negatiiviksi ja lopulta negatiivista vedostetaan paperille valokuva.

Tampereen kameraseuran pimiö. Vasemmalla "märkä puoli" altaineen. Oikealla "kuiva puoli", jossa taustalla näkyy mm. seuran Ilford Multigrade 500 suurennuskone.

Tampereen kameraseuran pimiö. Vasemmalla "märkä puoli" altaineen. Oikealla "kuiva puoli", jossa taustalla näkyy mm. seuran Ilford Multigrade 500 suurennuskone.

Filmin kehittäminen

Valotettu filmi pitää saada siirettyä kehitystankkiin. Seurallamme on käytössä Paterson kehitystankkeja. Siirto tankkiin pitää tehdä täysin pimeässä, koska kehittämätön filmi on edelleen valoherkkää. Esimerkiksi YouTubesta löytyy paljon hyviä ohjeita (esim. hakusanoilla "paterson tank"), mutta ylivoimaisesti helpoin tapa on osallistua seuran pimiönkäyttökoulutukseen. Koulutus on myös edellytyksenä pimiömme käyttöoikeuden saamiselle. Sen jälkeen kun filmi on siirretty tankkiin, voidaan valot pitää päällä.

Filmin kehityksessä on useita eri vaiheita ja siihen tarvitaan erilaisia liuoksia. Jokaisen vaiheen jälkeen edellinen liuos kaadetaan talteen (ei viemäriin) ja seuraavan vaiheen liuos kaadetaan tankkiin. Ennen aloitusta kaikki liuokset tulee olla mitattuina (esim. keskiformaatille sopii 500 ml tankki) ja oikeisiin suhteisiin sekoitettuna sekä 20 asteen lämpöisinä.

Filmin kehityksen työvaiheet:

  1. Kehittäminen kehitteessä (developer). Valolle herkistyneet hopeasuolokiteet muuttuvat kehitteessä näkyväksi hopeaksi. Tässä vaiheessa tankissa kehitteen peitossa olevaa filmiä vuoronperään agitoidaan (tankkia liikutetaan), jotta saadaan tuoretta kehitettä kosketuksiin emulsion kanssa ja vuoroin pidetään paikoillaan. Agitointi vahvistaa kuvan kirkkaita kohtia (tiheitä eli tummia kohtia negatiivissa) kun taas paikallaan pidettäessä filmin kanssa suoraan kosketuksissa oleva liuos kuluu loppuun eniten valoa saaneissa kohdissa varjokohtien jatkaessa kehittymistä. 
  2. Pysäyte (stop bath), jolla neutralisoidaan kehite, jotta sen toiminta pysähtyy.
  3. Kiinnite (fixer), jonka tarkoituksena on poistaa valottumattomat hopeasuolokiteet filmistä ja estää valmiin negatiivin spontaani kehittyminen myöhemmin.
  4. Pesuvaiheessa kaikki kehite ja hopeajäämät poistetaan negatiivin pinnalta.
  5. Hypo-pesu (valinnainen vaihe) lyhentää tarvittavaa kuivausaikaa. Tässä kohdassa voidaan vaihtoehtoisesti käyttää esim. Ilford Washaid-liuosta.
  6. Kuivaus tapahtuu erillisessä kuivauskaapissa.

KEMIKAALIEN VALINTA

Eri kehitteitä on lukuisia ja niiden ominaisuuksilla voidaan vaikuttaa negatiivin sävyihin, kontrastiin, rakeisuuteen ja tarkkuuteen. Alkuvaiheessa kannattaa ehdottomasti lähteä liikkeelle jonkun modernin ja yleisesti käytetyn kehitteen kanssa. Esimerkiksi Kodakin XTol ja Ilfordin ID-11 ovat kumpikin mainio lähtökohta. Pysäyte ja kiinnite eivät vaikuta kuvan laatuun ja niiden valinta kannatta tehdä käytännön seikkojen mukaisesti (sama merkki kuin mitä kehite tai sitten mitä sattuu olemaan saatavilla).

Itse olen käyttänyt varsin menestyksekkäästi seuraavia työvaiheita Ilfordin ohjeen mukaisesti (kaikkien liuosten, erityisesti kehite, lämpötila on tasan 20 astetta, tosin etenkään pesun kanssa ei ole niin tarkkaa):

  • Filmi: Ilford HP5+, ISO 400 (valotettu ISO 320-400 mukaisesti)
  • Kehite: Ilford ID-11 laimennettuna 1:1 (kehite:vesi). Lämpötila 20 astetta. Kehitysaika 13 minuuttia. Agitointi ensin 1 minuutti jatkuvasti ja sen jälkeen 10 sekuntia jokaisen alkavan minuutin aluksi.
  • Pysäyte: Ilford Ilfostop laimennettu 1:9, 20 astetta, 15 sekuntia agitoiden koko ajan.
  • Keskeyte: Ilford Rapid Fixer laimennettu 1:4, 3 minuuttia, 20 astetta, agitointi kuten kehitteessä
  • Pesu vedellä: ensin 5 agitointia ja veden vaihto, sitten 10 ja vaihto ja lopulta 20 ja vaihto. Sen jälkeen vielä muutama minutti juoksevan veden alla varmuuden vuoksi.
  • Lopuksi vielä pikainen huuhtelu Ilford Washaidilla. Tässä vaiheessa negatiivi poistetaan tankista ja siirretään kuivauskaappiin.
  • Kuivaus kunnes negatiivi ei enää tunnu tahmealta. Noin kymmenen minuuttia tuntuu riittävän hyvin.

Kuivattu negatiivi leikataan sopiviin paloihin ja tallenetaan negatiivi-muovissa kansioon mielellään pimeään ja tasalämpöiseen paikkaan.

Sitten kun tämä prosessi on hallussa yhdellä kehitteellä kannattaa ehdottomasti kokeilla myös muita vaihtoehtoja. Hyvänä periaatteena kannattaa muistaa, että kun vaihtaa vain yhtä parametria kerrallaan (filmi, kehite, liuoksen laimennussuhde jne.) niin lopputuloksesta pystyy oppimaan jotain. Useamman parametrin muuttuessa on hankala tietää mikä oli kunkin vaikutus lopputulokseen.

KEHITYKSEN VAIKUTUS NEGATIIVIIN

Itse kehitteen ominaisuuksien lisäksi myös kehitystapahtumalla on suuri vaikutus negatiivin sävyskaalaan. Kehitysaikaa pidentämällä tai käyttämällä vahvempaa liuosta saadaan voimakkaampi kontrasti ja samalla lisätään negatiivin tiheyttä eli kompensoidaan mahdollista alivalotusta. Vastaavasti laimeammalla kehiteliuoksella tai lyhyemmällä kehitysajalla voidaan vähentää negatiivin kontrastia ja kompensoida ylivalotusta.

Myös agitoinnin ja levon suhde vaikuttaa negatiivin kontrastiin siten, että suurempi agitoinnin määrä lisää negatiivin kontrastia.

Käytettävän veden lämpötilalla on myös vaikutusta siten, että lämmin vesi lyhentää vaadittavaa kehitysaikaa ja päin vastoin. Veden lämpötila kannattaa kuitenkin ehdottomasti pitää vakiona 20 asteessa, jotta muuttujien määrä saadaan pidettyä rajallisena.

Massive Dev Chart toimii tässä kohtaa oivana apuna.

Kuvien vedostaminen

Seuraavaksi kehitetystä negatiivista tehdään kuva eli positiivi valokuvapaperille. Prosessi on hyvin samankaltainen kuin negatiivin kehityksessä, mutta valonlähteenä toimii suurennuskoneen lamppu. Negatiivin tumat kohdat päästävät lävitseen vähemmän valoa ja toistuvat siten vaaleampina. Suurimpana käytännön erona on, että valokuvapaperit eivät ole herkkiä punaiselle valolle, joten pimiössä voidaan työskennellä punaisen suojavalon kanssa.

Suurin päätös on itse valokuvapaperin valinta. Monet vannovat perinteisen kuitupaperin (fibre based) nimiin, mutta aloittelijalle helpompi valinta on muovipohjainen (resin coated) paper. Multigrade-paperissa on se hieno ominaisuus, että yhdessä sopivan suurennuskoneen kanssa (esim. käytössämme oleva Ilford Multigrade 500) voidaan valokuvan kontrastia säätää helposti vielä vedostusvaiheessa.

Tässä vaiheessa tarvitaan:

  • Valokuvapaperia. Esimerkiksi Ilfordin Multigrade IV RC.
  • Valokuvapaperin kehite, esimerkiksi Ilford Multigrade paper developer.
  • Keskeyte. Sama kuin filmille.
  • Kiinnite. Sama kuin filmille, mutta liuos voi olla laimeampi.

Vedotuksessa on seuraavat työvaiheet:

  1. Negatiivin valmistelu. Negatiivi puhdistetaan pölystä esim. pienellä kumipuhaltimella ja asetellaan sopivankokoiseen suurennuskoneen telineeseen.
  2. Valojen sammutus. Suojavalot päälle.
  3. Kuvan tarkennus. Suurennuskoneesta valitaan sopiva linssi ja avataan se suurimmalle aukolle, jotta työpöydälle (easel) saadaan mahdollisimman kirkas kuva. Pöydälle kannattaa asettaa käytetty valokuvapaperi väärinpäin, jotta korkeus saadaan täsmälleen samaksi. Tarkennus tehdään luuppia käyttäen ja niin, että filmin rakeet tarkentuvat. Näin itse valokuvan tarkennus ei pääse vaikuttamaan tähän vaiheeseen.
  4. Seuraavaksi suurennuskoneen objektiivia suljetaan esim. 2 stoppia, jolloin se saadaan terävimmälle toiminta-alueelleen.
  5. Koevedoksen tekeminen. Pöydälle asetetaan tuore valokuvapaperi ja sitä valotetaan eri määrä eri kohtiin esimerkiksi toisella paperilla varjostamalla. Kannattaa yrittää saada kuvan kiinnostavat varjot ja kirkkaat kohdat mukaan eri määrillä valotetuihin aluesiin.
  6. Kun sopiva valotusaika on löytynyt, otetaan uusi paperi ja valotetaan se.
  7. Kehitys kehitysaltaassa olevassa kehitteessä samalla agitoiden.
  8. Keskeyteliuos.
  9. Kiinniteliuos.
  10. Pesu ja kuivaus.

Ensimmäiseksi kannattaa filmin kuvista tehdä pinnakkaisvedos, jolla filmistä saadaan myöhempää tarkastelua varten positiivikuvat. Tämä tapahtuu asettelemalla negatiivis sopivaan telineeseen valokuvapaperin päälle (vain suojavalot päällä tässä työvaiheessa), asettamalla niiden päälle puhdas lasilevy ja valottamalla sopiva aika (tämä vaatii kokeilua). Tämän jälkeen kuva kehitetään jatkamalla kohdasta 7.

Itse olen käyttänyt seuraavia aineita ja aikoja. Liuoksen lämpötila 20 astetta.

  • Ilford Multigrade RC paperi
  • Kehite Ilford Multigrape paper developer 1:9, 2 minuuttia koko ajan agitoiden.
  • Keskeyte Ilford Ilfostop 1:19, 10 sekuntia koko ajan agitoiden.
  • Kiinnite Ilford Rapid Fixer 1:9, 1 minuutti koko ajan agitoiden.

Kuvan valoutksen ja kontrastin muuttaminen vedostuksessa

Valokuvan  kehitysvaiheessa voida enää juurikaan vaikuttaa kuvan kontrastiin tai valotukseen ilman laadun heikennystä. Tämä kaikki voidaan tehdä itse vedoksen valotusvaiheessa. Multigrade-paperilla voidaan kuvan kontrastin jyrkkyyttä säätää asteikolla 1 (matala kontrasti) - 5 (erittäin voimakas kontrasti). Arvo 2 on hyvä lähtökohta.

Valotusajan valinta vaatii alussa kokeilua, mutta helpottuu kokemuksen myötä. Kuten yleensäkin, mutta erityisesti tässä kohtaa, hyvät muistiinpanot auttavat. Valon määrään vaikuttavat luonnollisesti valittu objektiivi, aukon koko ja myös kuvan koko (negatiivin etäisyys valokuvapaperista). Tyypillisesti ajat liikkuvat 10-20 sekunnin välimaastossa. Valotusaikaan voi vaikuttaa aukkoa säätämällä, mutta kannattaa muistaa, että objektiivin paras kuvanlaatu saavutetaan yleensä pari aukkoa maksimia pienemmällä aukolla, mutta sen jälkeen laatu heikkenee diffraktion vuoksi.

Kuvan valotusta voidaan säätää alueittain varjostamalla (esimerkiksi toisella paperilla) alueita, joiden halutaan jäävän vaaleammiksi. Alivalottuneista kohdista saadaan sävyjä irti antamalla niille reilusti lisää valoa vedostusvaiheessa. Samalla kuvan rakeisuus korostuu, joten tässäkin pitää tehdä kompromissi. Yhden stopin säätö on vielä varsin kohtuullista.

 

Lopuksi siivous

Viimeinen ja yksi tärkeimmistä työvaiheista on pimiön siivoaminen. Astiat tiskataan ja asetetaan kuivumaan ja kaikki tavarat palautetaan omille paikoilleen. Roskis tyhjennetään ulos. Näin pimiöön on mukava palata itsekin, kun kaikki muutkin noudattavat samoja pelisääntöjä.

Valmiita vedosteita

Valmiita vedosteita

Tästä eteenpäin

Näillä ohjeilla saadaan liki takuuvarmasti aikaan hyvä negatiiveja ja hyviä valokuvia. Hyvällä kuvalla ja mestariteoksella on kuitenkin eroa. Taitojen kehittyessä kannattaa kokeilla eri kehitteitä ja kehitystekniikoita filmin kehityksessä. Vedostamisessa voi kokmuksen myötä myös kehittyä huomattavasti. Kuitupaperin kokeilukin voi avat uusia ulottuvuuksia. Tässäkin asiassa tekemällä oppii eikä virheitä kannata turhaan pelätä.

Mistä löytää lisätietoa?


Juha Häkkinen