niemi_luento.jpg

Alkuajat

Tampereen kameraseura perustettiin vuonna 1933. Seuran tavoitteeksi määritettiin silloin "valokuvaustaidon edistäminen ja harrastuksen herättäminen järjestämällä esitelmiä, näyttelyitä, kilpailuja ja retkeilyä, hankkimalla ja levittämällä kirjallisuutta sekä panemalla toimeen keskustelutilaisuuksia jäsenilleen". Kameraseuran tavoitteet ovat edelleen kutakuinkin samat, mutta yleviä aatteita omaavat herrasmiesjäsenet ovat vuosien varrella vaihtuneet rentoon, hyvin vaihtelevia intressejä omaavaan joukkoon.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Bertel Strömmer ja perustajajäseniä oli yhteensä kaksikymmentäkuusi. Jäsenmäärä kasvoi kuitenkin nopeasti ja kymmenen vuotta myöhemmin jäseniä oli noin sataneljäkymmentä. Erilaisiin valokuvaustapahtumiin osallistuttiin alusta pitäen ahkerasti.

Innostusta valokuvausseuran toimintaan kuvaa hyvin pieni paperilappunen, joka löytyi Kameranseuran arkistoista. Sen on kirjoittanut toiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1939 valittuWerner M. Gestrin. Lappunen on tosin päivätty jo 27-28.9.1937 Hotelli Tammerissa. Tekstissä lukee seuraavasti: "Gestrin on löytänyt oikean seuran, Tampereen kameraseuran, sillä siinä voi kuvitella." Gestrinin lisäksi tekstin on allekirjoittanut kuusi muuta innokasta valokuvauksen harrastajaa.

Ensimmäisistä vuosista alkaen Tampereen Kameraseuran kilpailutoiminta oli vilkasta. 1930-luvulla kilpailuun osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Kilpaileminen aloitettiin B-ryhmässä, jonka voitolla oli sitten mahdollista siirtyä kilpailemaan A-ryhmään. Kameraseura alkoi pian kerätä valokuvakokoelmaa lähinnä kilpailuissa menestyneistä valokuvista.

Kameraseuran jäseneksi ei päässyt kuka tahansa. 1940-luvulla jäsenyys edellytti kahdeksaatoista ikävuotta ja hyvämaineisuutta. Sen lisäksi vaadittiin, että uutta jäsentä suosittelee joku seuran entinen tai nykyinen jäsen. Kaikki Tampereen Kameraseuran jäsenet eivät suinkaan olleet tamperelaisia, vaan joukossa oli myös esimerkiksi helsinkiläisiä, porilaisia ja vaasalaisia harrastajia. Tosin osa heistä oli ainoastaan kunniajäseniä, jotka eivät maksaneet jäsenmaksua ja jotka oli kutsuttu jäseniksi valokuvaus-alan ansioidensa vuoksi.

Suomen sotien aikana valokuvaustoiminta hiljeni jonkin verran, koska valokuvaustarvikkeiden saanti oli vaikeaa. Silti seura järjesti avustusten turvin esimerkiksi yksityisiä pikkujouluja yleisen huvittelun ollessa kiellettyä sota-aikana.